Mitä se on? Miksi se puhuttelee minua ja kutsuu minua ja toivoo minun olevan oma itseni? Miten se kaikki voidaan liittää rakkauteen?

Ihminen kokee sisäisen kaipuunsa siinä vaiheessa elämää, kun ympärillä olevat ulkoiset asiat lopettavat hänen palvelemisensa. Eiväthän ne toki palvelijoita ole koskaan ollutkaan, vaan ei pieni ihminen ole kaivannut muuta elämäänsä. Voi himskatti, mikä helvata tuota telkkaria nyt vaivaa, hän huutaa töistä tullessaan ja aikoessaan aloittaa makaamisen kotisohvalla. Hän uppoutuu epätodellisuuden maailmaan ja alkaa elää siellä ja sille. Elämän rytmistä on pudottu jo aikaa sitten, miksi tekisin muuta, kun telkkarista tulee niin mahtavia ohjelmia? Ei toki ole tarvettakaan tehdä muuta, mutta joskus tulee se aika, kun hän katsoo telkkaria ja sanoo, onpa tyhmä laite. Tähän olen kuluttanut suurimman osan aikuiselämästäni ja miettii, olivatkohan ne kaikki ohjelmat sen istumisen arvoisia. No valinta on aina vapaa, ja jos telkkaria katsoessaan kokee hyvän olon tunteen, niin mikäpäs siinä sitten, ei muutako katsomaan. Oikeastaan sinun ei tarvitse edes päättää olla katsomatta telkkaria, koska maailma tekee sen sinun puolestasi. Jatkan vain ihmettyneenä katsomistasi ja kerta kerran jälkeen ihmettelet enemmän sitä, miksi oikein kulutat aikaasi siihen rakkineeseen. No tietenkin sen takia, että sehän on suomalaisten tapa. Kotiin töistä tullessaan on mukava painua sohvan mutkaan ja aukaista tv lempiohjelmineen. Näin on niin kauan, kunnes ihminen tajuaa, että elämä onkin tv:n ulkopuolella ei siellä ruudun takana, jossa ridge suutelee brookea, 20 vuoden jälkeenkin samalla tavalla. Niin ajatella, samat ohjelmat pyörivät tv:ssä, kun olemme lapsia ja samoja seuraamme vielä aikuisenakin. Huolestuttavaa, olemme kasvaneet kiinni tv:hen, se on kuin toinen persoonallisuutemme, television ihanuus. Kuulostaa aika hurjalta, mutta näinhän se maailma vaan tuppaa pyörimään. Siihen sitten tv:n äärelle kaveriksi pussillinen karkkia ja sipsejä, niin ilta on kruunattu J Ja miksi oikein mietimmekään sitä, että kansamme on ylipainoinen niin aikuiset kuin lapsetkin. Kaikki pahoinvointi lähtee kotisohvalla istumisesta. Se turruttaa aivomme, kehomme ja sielumme, ei ole kumma kun voimme pahoin ja olemme väsyneitä. Näin rankasti ilmaistuna.

Oho niin mikä olikaan se rakkauden kaipuu sisälläni?

No se huutaa ulos, se haluaa näkyä, tuntua ja maistua hyvälle. Sille ei ole olemassa tiettyä kaavaa eikä sitä voi ohjelmoida, se on vain itse koettava. Niin se ei ole ulkopuolella meistä, vaan se on meidän sisäinen rakkaus, joka haluaisi lähteä lentoon, mutta joka on niin helppo latistaa egon tunnelmilla, pelolla ja syyllisyydellä. Jokaisella meillä on kuitenkin mahdollisuus rakkauden kokemiseen sisällämme. Kovin harva meistä vain uskaltaa todella kurkistaa saatikka katsoa sisälleen ja nähdä siellä pienen haavoittuneen keijukaisensa, joka kaipaisi hyväksyntää, syliä ja näkyväksi tulemista. Vapautetaan se keiju nyt, annetaan sen lentää ja loistaa ja hyppiä kukasta kukkaan, annetaan sen lentää maailmaan vailla pelkoa, murhetta ja ikävää. Annetaan sen olla ja tuntea kipunsa ja surunsa ja annetaan niiden tunteiden mennä. Annetaan tilalle tulla täyteläisempi tunne siitä rakkaudesta, jonka maailmaa haluaa tarjota. Maailmalla olisi niin paljon annettavaa tälle pienelle keijulle, mutta kun se on niin pieni ja huomaamaton, ei kiireisellä ihmisellä ole aikaa jäädä sitä ihmettelemään. Se painaa sen maahan ja kieltää sen olemassaolon, kunnes jokin suurempi asia maailmassa saa ihmisen katsomaan ja näkemään keijunsa. Nähdessään ja löytäessään keijunsa, ihminen ei halua koskaan enää luopua tai unohtaa sitä. Unissaankin hän näkee keijun suloisen viattomat kasvot, jotka pyytävät ihmistä mukaan matkalleen, uskallanko, miettii hän. Se riski on kai otettava.