Näinä aikoina, kun voimme huomata, että melkein mitä vaan voi tapahtua pelkästään, että ajattelemme jotain asiaa. Seuraavaksi näemme sen jo tapahtuvan. Välillä mietin, että uskallanko ajatella yhtään mitään, jotta en loisi elämääni ikäviä asioita. Välillä ikävät asiat ja negatiivisuus valtaavat mieleni ja silloin vähän pelottaa, että mitä olen nyt luomassa. Seuraavana päivänä näen jo ilmentymiä ajattelimistani asioista. Tämä tunne saa vallan silloin, kun en millään meinää päästä ylös negatiivisten ajatusten suosta. Muuten ilmentäminen on ihanaa ja olen kiitollinen siitä, että olen oppinut sitä. Toki olen kiitollinen myös negatiivisuuden ilmentämisestä, koska siitä olen oppinut sen, että mitä nopeammin saan negatiivisuuden pyörteen käännettyä positiiviseksi, sitä vähemmän ne ehtivät ilmentyä elämässäni.  Ja tässä tulen koko ajan vahvemmaksi. Eihän kukaan halua luoda itselleen huonoa elämää, eihän? Ilmentämällä mielikuviamme ja unelmiamme saamme elämäämme sitä mitä olemme siihen aina toivoneet. Päästetään siis irti negatiivisuudesta ja annetaan positiivisille ajatuksille valta mielissämme.

Tästä pääsemme itse aiheeseen, jonka vallassa olen ollut oikeastaan koko elämäni, milloin missäkin muodossa. Olen kokenut pahan huumeriippuvuuden, jonkin asteisen alkoholiriippuvuuden, läheisriippuvuuden, mediariippuvuuden ja sokeririippuvuuden. Varmaan muitakin, mutta melkein mistä vaan saa tehtyä itselleen elämän korvikkeen, jos vain antaa sille luvan tulla hallitsemaan elämäämme. Toki itselläni taustalla on kuusi vuotta kestänyt huumeriippuvuus, josta olen nyt ollut toipumassa viimeiset kuusi vuotta ja olen selvinnyt. Kenties tästä riippuvuudesta johtuen olen siitä selviämisen jälkeen kehittänyt itselleni muita riippuvuuksia sen tialle, koska normaali elämä yksinkertaisesti tuon kuuden huumeisen vuoden jälkeen on ollut kamalan pelottavaa ja olen tehnyt parhaani vältelläkseni sitä ja siihen joutumista. Nyt olen vihdoin tajunnut tämän käyttäytymismallin ja olen alkanut tietoisesti muuttamaan sitä. Huomasin viimeisen puolen vuoden aikana käyttäytyväni samalla tavalla alkoholin, karkkien ja läheisten suhteen, jos niitä ei ollut elämässäni saatavilla. No alkoholia join viikonloppuisin pari pulloa, mutta kuitenkin joka perjantai ostin ne pullot ja menin kotiin yksin niiden kanssa istumaan. Pakenin elämää. Sitten kun päätin, ettei perjantaina ole alkoholin vuoro, oli karkkipussien ja jäätelön vuoro. Menin kotiin syömään yksin karkkia. Aluksi en edes huomannut ongelmaa, kunnes lopetin alkoholin käytön kokonaan, karkit tulivat kuvioihin voimakkaammin. Joka ilta söin karkkia ahdistukseeni. Olin ahdistunut siksi,  koska en halunnut elämää ja syömällä karkkia se unohtui. Tämä kaikki voi kuulostaa hullulta, mutta näin minulle kävi ja näin asiat oivalsin. Lopulta menin viikonloppuisin karkkipussien kanssa kotiin ja voin pahoin. Aloin jo epäilemään syömishäiriötäkin. mutta ilmeisesti kyseessä ei ollut se, vaan entiset käyttäytymismallit tulivat todella voimakkaasti esille vaan eri muodossa. Jos elämääni oli tulossa iso muutos tai pienikin, en halunnut kohdata sitä, vaan söin karkkia. Ihoni ja kehoni alkoi voida todella huonosti sen sokerimäärän takia, mitä söin. Mutta en voinut olla syömättä, olin niin koukussa siihen.

Hiljattain tajusin, etten minä oikeasti ole tuollainen, enkä minä enää ole sama ihminen kuin olin huumeita käyttäessäni. Enkä halunnut olla. Halusin elämää kovasti, olihan minulta jäänyt jo 12 vuotta väliin 27 vuodesta. Vanhat käyttäytymismallimme nousevat pintaan ja alamme toimia niiden mukaisesti. Meitä testataan haluammeko todella vielä elää vanhan todellisuutemme mukaisesti vai haluamme jotain muuta. Valitsen jotain muuta. Valitsen eheän minäni ja kohti sitä mennessäni on vanhat haavat ja tavat aukaistava, jotta ne voitaisiin korjata ja muuttaa. Toivon, että muutkin huomaavat itsessään olevat riippuvuudet ja alkavat tietoisesti parantaa niitä. Ne ovat olemassa olevia asioita, mutta ne voidaan kääntää helposti vahvuuksiksemme. Niiden sisältää löytyy aarre, joka kuvastaa todellista minäämme, jos vain uskallamme katsoa.